Dublin-Galway-Killarney-Cork-Dublin 14.-19.4.2014

Viimeisen lomaviikon maanataina saimme allemme loman kolmannen ja pienimmän auton. Aluksi otimme suunnaksi länsirannikon ja kaupungin nimeltä Galway.

Hahhah mikä opaste: "Kaikki muut tiet."

Galway

Kirkko Galwayssa.

Jätskisää.

Galway oli ensimmäinen kaupunki, jossa kokeilimme sohvasurffausta (www.couchsurfing.org): mielenkiintoinen tapa tutustua uuteen kulttuuriin paremmin. Majoittajien eli hostien etsinnän aloitin hyvissä ajoin ja lopulta meille järjestyi kaksi majapaikkaa Irlannista. Etsiessämme ensimmäistä isäntäämme, meille selvisi, ettei Irlannin maaseudulla ole tarkkoja osoitteita: kaikki mitä saimme oli kylän nimi, suuremman läheisen kylän nimi ja Galway. No oli meillä vähän ohjeitakin mistä kääntyä, mutta kyllä kävimme hakemassa apua huoltoaseman tädiltä, jonka neuvoilla löysimme kylän. Seuraava haaste olikin löytää oikea talo: sen verran tiesimme, että tuleva hostimme on taiteilija ja hänellä on meneillään savityöpaja. Jouduimme kysäisemään neuvoja vielä paikallisestia pubista, jossa hostiamme ei tunnettu (myöhemmin selvisi, että hän käytti "couchsurfing nimeä"), mutta saimme ohjeet käydä tsekkaamassa yksi mahdollinen taidemesta ja sehän se etsimämme paikka olikin. Hostimme ei ollut ehkä kaikkein puheliaimmasta päästä, mutta hyvä ja huomaavainen. Saimme myös nähdä hänen taidegalleriansa ennen lähtöä.

Galwaysta suuntasimme jatkoimme etelää kohti itärannikkoa pitkin.

Normaali tie.

Matkasimme "villiä Atlantin tietä". Se oli tie kauniilla merimaisemilla.

Iirin kielellä on melkein sama asema Irlannissa, kuin ruotsilla Suomessa: paikalliset joutuvat opiskelemaan kieltä pakollisena toisena kielenä peruskoulussa, vaikka puhujia on koko väestöstä vähemmistö. Koetin metsästää natiivia puhujaa, mutta ei tärpännyt.

Taukopaikka.

Moharin jyrkänteet.

Irlannin reissaajat: Annelie, Johanna, Mette ja minä.

 Jyrkänteet olivat aikamoinen turistirysä, mutta eipä se haitannut kun sää suosi ja olivathan ne komeita katsella.

Tästä aika monta kilometriä suoraan, niin tulee vastaan Känädä.

Mohairilta jatkoimme Limerickin kautta Killarneyyn. Limerickissä kerkesimme syödä jätskit, kun saimme tiedon, että hostellilla pitäisi olla viimeistään parin tunnin päästä, jos haluamme kirjautua sisälle. Matkaa kaupunkien välillä oli semmoiset pari tuntia, joten tuli hieman kiirus.

Meille kaikille tuli ihan puskista vuoristomaisema. Itse ainakin luulin Irlannin olevan tasainen (aukko maantiedossa).

Hostellimme Killarneyssä. Tämä olikin mainio mesta: nukuimme 16hlön sekahuoneessa, mutta hostellissa oli tarjolla aamiainen (muroja ja leipää) ja koko lysti maksoi 9€/yö. Siksi olimme täällä kaksi yötä.

Killarney oli mainio turistikaupunki kansallispuiston vierellä. Ekana iltana kuulin myös suomea kadun toiselta puolelta. Jäädyin hetkeksi ja mietin, että pitäiskö käydä moikkaamassa random suomalaisia keski-iän ylittäneitä naisihmisiä.             En käynyt.

Omnom mitä ruokaa! Kaupat olivat kiinni, kun saavuimme, joten oli pakko mennä ulos syömään. Voi harmi.

Seuraavana päivänä ohjelmassamme oli ajella Ring of Kerry eli kuuluisa, maisemallinen reitti. Kyseinen lenkki on noin 200km pitkä ja sen varrelle on kasaantunut vaikka ja mitä näkemistä. Eli reitistä saattaa selvitä viidellä tunnilla, mutta nautiskelijat eivät kysy aikaa.

Hahhah! Tämän herran työhön kuului kyltin kääntäminen. Kuinka monta ihmistä liikennevalot ovatkaan tehneet työttömiksi?

Turistibussit pysähtyivät tässä, niinpä mekin.

 

Random ja kiva pikkukaupunki matkan varrella.

 

Äiti ei suosittele, osa 4. Tää oli kuitenkin mun silmissä turvallisin kaikista tähän astisista vaarallisista mestoista.

Rannalta löytyi myös laivan mallinen talo.

Vakionopeusrajoitus kaikilla maanteillä oli 100km/h vaikka tiet olivat mutkalla kuin makaroni. Toinen sohvasurffaus -isäntämme Corkissa neuvoi käyttämään peiliä oppaana: jos peilit eivä ota toisiinsa kohdatessa, ei ole mitään hätää.

Killarneyn kansallispuisto oli kierroksemme loppuhuipennuksena. Meikäläinen oli kuin lapsi jouluna (PALJON KAUNIITA MAISEMIA!)

Lampaita ja muita pässejä tuli täälläkin vastaan joka mutkassa.

Ring of Kerry oli kaunis, mutta epäonninen seurueellemme: Johanna kadottin kalliin omenapuhelimensa jonnekin matkanvarrelle ja tässä viimeisessä vesiputouksessa Mette uitti kameransa, joka ei toipunut uimareissusta. Muistikortti sentään pelastui.

Torstaina aamusta kävimme tutustumassa kansallispuiston kaupungin puoleiseen osaan kävellen.

Ja löysimme kivoja eläimiä, kuten tämän...

...ja tämän kurkistajan.

 

Killarneysta jatkoimme kohti Cork:ia ja seikkailumme toista sohvasurffaus -paikkaa.

Ja sain lopulta kuvan vauvalampaasta.

Toinen sohvasurffauskokemuksemme oli vielä parempi, kuin edellinen. Yövyimme vanhassa, 1800-luvun lopulla rakennetussa irlantilaisessa maalaistalossa. VAU! Koska tarkemmat osoitteet puuttuivat näiltäkin nurkilta, tapasimme isäntämme kanssa suuremman kaupungin ruokakaupassa (oli ihme, että löydettiin oikea kauppa!) ja saimme vain seurailla perässä.

Tälläinen maisema näkyi aamulla ikkunasta.

Cork. Pysähdyimme täällä vain muutaman tunnin, mutta ehdottomasti olisi pitänyt varata paljon enemmän aikaa.

Löysimme Voi-museon. Musta se oli valtavan mielenkiintoinen, muista lähinnä hauska.

VOI oli Corkin juttu ja voin vienti iso asia.

Voi voi voi museo.

Moro, mitä karkkeja täällä on.

Ja huoltoasemia. Kyllä irkuista pidetään hyvää huolta!

Hollywoodkin oli yllättävän lähellä.

Auton palauttamisen jälkeen olimme päättäneet chillailla lentokentällä: ei olisi ollut mitään järkeä maksaa matkaa lentokentältä kaupunkiin, maksaa hostellista mansikoita, nukkua maks 5h ja maksaa matkaa takaisin lentokentälle. Niinpä nukuimme lentokentällä.

Ehkä olimme vähän levottomia illasta...

Ensin nukuin mäkkärin sohvalla, sitten lattialla ja vielä uudestaan sohvalla. Lentomme lähti puoli seitsemältä, joten ei sitä kovin myöhään nukuttu. Yleensä turvatarkastus on suhtkoht simppeli, mutta tottakai mäkkäriyön jälkeen mun kohdalle sattui kaikkein kinkkisin turvatarkastusherra: nesteitä saa kuljettaa lentokoneessa maks 1litran edestä matkustamossa ja alle 100ml purkeissa. No näinhän asia oli, mutta on fyysisesti mahdotonta saada kymmentä erikokoista pientä purkkia mahtumaan litran pussiin. No tästä kävin pitkään keskustelua turvatarkastusherran kanssa ja lopulta jouduin heittämään osan pois. Ennen tätä herra kysyi myös nähtäväksi silmätulehduslääkkeitteni reseptiä ja tottakai resepti oli toisessa laukussa, joka oli jo mennyt läpivalaisukoneen läpi.
Kyllähän ketutti. Ketuttaa vieläkin. Mur.

Irlanti 07:00.

Söimme Glasgow:ssa vielä aamiaista, ennen kuin hyppäsimme Aberdeeniin matkaavaan bussiin. Koko päivä meni oikestaan koomaillessa. Oikeastaan koko lomaa seurannut viikko meni myös koomaillessa ja vasta viime viikolla alkoi elämä voittaa.

Mutta olipahan loma! Nautin!


<3Iida