Dublin 12.-13.4.

Rakastan varata aikaa siihen, kun siirryn paikasta a paikkaan c paikan b kautta, varsinkin kun paikka b ei ole ennalta tuttu. Perustuu siihen, että junat, bussit, lentokoneet ja laivat eivät odota, jos olet myöhässä: sinä odotat, nimittäin seuraavaa yhteyttä.

Lievää stressiä matkalla hostellilta lentokentälle synnytti siis siirtymä bussista junaan: aikaa alunperin 10min, mutta koska bussi oli myöhässä enää 5min ja raide tuntematon ja meikä flussainen. Kyllä muuten juoksimme ja lujaa, mutta kerkesimme!!! Lensimme Ryanairilla ja meistä jokainen jännitti, punnitaanko laukkujamme. Ei meinaan ollu 10kg tai alle, mutta ei punnittu. :)

Ensimmäinen kohteemme oli parin päivän tutustuminen Irlannin pääkaupunkiin Dubliniin. Vau. Dublin todella teki vaikutuksen!

Koska olimme kuolla nälkään herättyämme klo04.30 oli päivä hyvä aloittaa irlantilaisella aamiaisella.

Dublin <3

Tutustuimme Dubliniin Hop-on-hop-off -bussin kyydistä: kuski oli vauhdikas ja oli kovin hämmentävää, kuinka pienessä tilassa kaksikerroksinen bussi voikaan kääntyä.

Saint Patrick's Park. 

Hostellimme ikkuna. Tämä hostelli oli homeessa ja ällöttävä, mutta huoneemme sijaistsi onneksi ylimmässä kerroksessa, toisin kuin erään epäonnisen saksalaisen: ikkunaton kellarihuone oli kuulemma aikasta karu.

Kämppikseni Marie-Lou oli samaan aikaan käymässä Dublinissa ranskalaisen ystävänsä luona. Mainiosti kerkesimme nähdä ja vaihtaa kuulumiset kahdelta ensimmäiseltä lomaviikolta.

Kävin Marie-Loun, Hannahin ja Davidin kanssa syömässä erittäin mielenkiintoisessa paikassa Dublinissa, nimittäin The Mongolian Barbeque -nimisessä ravintolassa. Mainio ja maukas paikka ja mikä parasta: koko lysti (sisältäen ruuan keräämisen, valmistuksen seuraamisen ja syömisen) maksoi vajaat 6 €uroa.

Ensin toisen kulhon sai täyttää kasviksilla ja pastalla niin täydeksi kuin halusi/onnistui ja tämän jälkeen maustaa oman makunsa mukaan. Lisäksi sai valita lihan ja myös maustaa sen.

Vaiheessa kaksi herra ruuanvalmistaja leväytti kuppien sisällöt kypsymään jättisuurelle paistolevylle ja pyöritteli niitä kuvassa näkyvillä härpäkkeillä. Erittäin hypnoottista ja viihdyttävää katsella.

Vaihe kolme: syöminen.

Hannah ja aamulla Yhdysvalloista Dubliniin saapunut David.

Että elämä ei olisi pelkkää reissaamista sain myös silmätulehduksen länsi-Skotlannin loppumetreillä. Koetin selvitä apteekin tipoilla, mutta kun teho ei riittänyt, oli aika hakeutua hakemaan vahvempiä silmämömmöjä. Aluksi koetin soittaa itselleni aikaa lääkärille ja olin aika lähellä onnistua, kun puhelimestani loppui saldo kesken puhelun. No eipä auttanut kuin etsiytyi McDonall'sin ilmaisen netin äärelle ja toivoa, että puhelimeni jaksaa pyörittää nettiä sen verran, että saan ostettua lisää saldoa netin kautta. Herralle kiitos tämä toimi. Aikoja lääkärille ei saanut enää varattua, joten lähdin taksilla päivystykseen. Ensimmäiset kaksi tuntia odottelua meni kepoisesti (pääsin kuusi kenttää läpi puhelimen kullankaivuupelissä), mutta sitten alkoi tympäistä ja olin jo täysin varma, että istun vielä aamullakin odottamassa. Kolme ja puoli tuntia sain lopulta odotella.

Alavuden arvauskeskukseen tottuneena odottelin suljettua huonetta, jossa lääkäri katsoo silmiäni. NOPE. Aluksi kuljimme ison huoneen läpi, joka oli täynnä sänkyjä ja tuoleja, jotka olivat täynnä eri vaivoista päivystykseen hakeutuneita potilaita. Olo oli kuin tv-sarjassa (Pearl Harbour tuli jotenkin ekana mieleen.). Kiltisti koetin seurata lääkäriä ja välttää vilkuilua VAIKKA KAUHEASTI OLISI TEHNYT MIELI!

Eikä tässä vielä kaikki: ei ollut suljettu huone, missä silmiäni katsottiin, vaan verhoilla muusta huoneesta eristetty alue. Olen ihan varma, että virkeämmän näköinen mummurainen pari"verhohuonetta" taaempana kuunteli korvat höröllä, kun meikäläinen kälätti silmävaivojaan kirkkaalla suomiaksentilla. :D Mutta olipahan kokemus: lääkäri kehui tulevaa matkareittiämme ja sain ilmaiset antibiootit.

Lääkärivisiitin jälkeen tapasin muut paikallisessa pubissa, jossa oli tarjolla improvisoitua livemusiikkia.
Olivat tainneet soittaa aikaisemminkin.

David, Hannah, Mette, minä, Marie-Lou, Johanna ja Annelie.

Ah ihana Dublin: jään kaipaamaan katujasi! Tästä kaupungista tulikin sen verran kuvia, että loppuosa Irlannista ei mahdu samaan päivitykseen. Siispä Roadtripistämme seuraavalla kerralla. :)

<3Iida