Stonehaven ja muita herkkuja.

Lauantaina teimme siis vaihtariporukalla retken läheiseen rannikkokaupunkiin nimeltä Stonehaven.

Matka sujui näppärästi junalla ja kesti parikymmentä minuuttia.

Marlene, Mehmet, Javi, Hannah, Katharina, Mette, Megan, Johanna ja Iida.

Stonehaven.

Matkaa kaupungista linnalle oli reippaat kolme kilometriä.

Matka taittui mainiosti rannikkoa kulkevaa polkua seuraillen. 

Kaunis ja t u u l i n e n päivä.

Jos oikein tarkasti katsoo noin senttimetrin verran vasemmalla puolella olevan rakennuksen alapuolelle rinteeseen (selkeä selostus, vai mitä?), on mahdollista erottaa sieltä pieni kaide. Siellä kiemurtelee polku, jota pitkin linnalle talsimme.

Dunnottarin linna.

 Matkalla oli myös toinen tarkoitus ja se oli päästä syömään Iso-Britannian parhaiksi rankattuja Fish&Chipsejä (kalaa ja ranskalaisia). Mesta löytyi pienen etsinnän jälkeen (lue: kun ei kuunneltu suunnistajaa), mutta oli muuten hyvää!

Se on siinä!

Fish&chips -laatikko sisältä: nimi ei huijaa millään lailla, vaan sisältö on nimenomaan yksi kala ja ranskalaisia. 

Oikeasti luulin, että kaloja on enemmän ja että ne on samanlaisia, kuin kokonaisena paistetut silakat tai muikut.

             Sunnuntaina kävimme puolestaan herkuttelemassa Jamie Oliverin italialaisessa ravintolassa. 

                         Söin todella maukasta villisienirisottoa mozzarellalla ja yrteillä. NAM.

Annelie, minä, Marlene, Iida, Megan, Hannah, Katharina, Mette ja Johanna

Sellainen maukas ja mainio viikonvaihde. Tällä viikolla reenataan ja opiskellaan, jotta viikonloppuna voi jälleen reissata hyvällä omallatunnolla International Societyn (kansainvälisen yhteisön) kanssa.

Kyllä kiitos!

<3Iida

No mitäpä tänne?

Niin. No TALVIOLYMPIALAISIA tottakai! Ja vähän kokeita ja pyörän korjausta.

Maanantaina oli siis ensimmäinen koe liikuntatieteen kurssista ja läpi meni! Huh helpotus. Ilkeästi mukana oli myös kysymyksiä asioista, jotka oli mainittu vain luennoilla, mutta eivät luentodiossa. En ole lintsaillut luennoilta, mutta jotkut asiat vaan menevät ohi. :/ 

Tiistaina kävin tutustumassa David Welch:n Talvipuutarhaan Marlenen ja Katharinan kanssa.

http://www.visitaberdeen.com/attractions-and-activities/view/david-welch-winter-gardens

Kauniita kukkia, tropiikkia ja autiomaata. Luulen että mesta on vielä upeammassa loistossa kesällä.

Ei ole itsestään selvää, että ihmiset osaisivat käyttää näitä härpäkkeitä.
Onneksi joku on hoksannut senkin mahdollisuuden.

Tämä viikko oli myös todellinen pyykkiviikko. Koska pyykkikoneellinen maksaa melkein triplasti enemmän kuin Kortepohjassa aikoinaan (1€/pesu), päätimme neljän hengen tyttöporukalla pestä yhdessä pyykkiä. Viisas päätös, sillä pesukoneen käytön maksaminen tapahtuu dorkan korttijärjestelmän kautta. Ensin kortti pitää ostaa automaatista. Kortille ladataan rahaa internetin kautta ja joka kerta peritään myös punnan latausmaksu. Tämän jälkeen ladattu summa pitää vielä aktivoida eri koneen kautta pesutuvassa. Lisäksi koneet ovat VALTAVIA (ihan oikeasti melkein tuplasti kotonakotona olevan ison pesukoneen kokoisia, joka on öö 8kg? Äiti?), joten ei ole edes järkeä pestä pelkästään omia vaatteitaan. 

Päätimme säästää myös koneellisessa kuivaamisessa.

Älä ikinä aliarvioi henkareita.

Keskiviikkona kävin puolestaan jälleen korjailemassa menopeliäni, sillä takarenkaassa oli vuoto. Olin jo käynyt ostamassa uuden sisärengaan ja homman piti olla tunnissa ohi. Toisin kävi. Uuden renkaan venttiili oli väärän kokoinen ja niinpä jouduin hakemaan kuitin asunnolta Hill Headilta (1,5km), ja käymään kaupassa uudestaan (3km) jotta pääsin taas pajalla vaihtamaan renkaita (1,5km). Tympäisi niin paljon, että ostin myös eturenkaaseen uuden sisäkumin ja omin pikku kätösin vielä vaihdoinkin molemmat renkaat. Ja vielä myöhemmin illalla kävin löyhdyttämässä takajarrua. 

Mutta nyt VIIMEIN ja VIHDOIN koko hötskän pitäisi toimia. 

&%¤!%¤#&<3(/&¤% pyörä. Huomatkaa tuplalukitus: näitä renkaita ei vie kukaan!

Keskiviikkona oli myös hyvä vahdata hyperjännää jääkiekkomatsia kämpällä. 

Suomi-Ruotsi -pelissä pitikin jo käyttää luovuutta.

Tätä peliä ei voinut missata, vaikka huonostihan siinä kävi. No ainakin voitettiin venäläiset!

Huhhuh, kolme viikkoa takana ja jo nyt kevät tuntuu kovin lyhyeltä. Nyt on kuitenkin perjantai (JEE!) ja edessä on viikonloppu täynnä kivoja suunnitelmia. Niiden toteutumisesta ehkä lisää myöhemmin.

Ja viikon vitsi: täällä ruotsin kurssilla käytettävä kirja opettaa, että "koska Suomessa ruotsi on pakollinen kouluaine, suomalaiset ja ruotsalaiset voivat usein kommunikoida ruotsiksi". 

Kirjan kirjoittaja ei ole tainnut käydä Suomen sisämaassa.

Puss och kram!

Kannustetaan Suomi pronssille!

-Iida

Jännän äärellä.

Kun suomalainen lähtee ulkomaille, vastassa on uusi maa, uudet maut ja aika usein epäkäytännölliset ratkaisut. Yllättävän nopeasti huomaa, että itsestäänselvyytenä pidettyjä asioita, kuten juustohöylää, ei välttämättä ole olemassa. Kuorimaveitsi ajaa onneksi saman asian.
Tässä siis kaikenlaista jännää sopivissa paloissa nautittavaksi.

1.Kevät
Täällä on ihan kevät, kuten alla olevasta kuvasta voitte nähdä. Narsissit puhkeavat kukkaan varmaan viimeistään maaliskuun alussa, mutta todennäköisesti jo aikaisemmin.

2.Vesi.

Kyllä. Se tulee kahdesta hanasta. Toisaalta eipähän tarvitse odotella (no joskus kyllä joutuu) kylmää tai kuumaa vettä. Ja asuntolassa jokaisessa huoneessa on oma lavuaari. 

Ja ai niin. Vettä voi juoda, mutta se maistuu samalta, kun makoilisit uimahallissa altaan reunalla ja litkisit vettä altaasta. (Älä kokeile tätä kotona tai uimahallissa!)

3.Maito.

Tottakai ostin punaista maitoa. ERROR. Vasta kotosalla tajusin sen olevan sitä kaikkein rasvattominta ja se maistui siltä, kuin joku olisi liottanut sieniä maitopurkissa. Mutta kyllä se oli juotava, kerran siitä oli maksettu. Nyt on löytynyt onneksi vähemmän sieniltä maistuvaa maitoa, jota myydään myös
kahden litran purkeissa!! 

4.Leipä.

Ruisleipä. Tiesin jo etukäteen, että sitä tulee ikävä. Mutta sitten Lidl tuli apuun saksalaisen ruisleivän kanssa. Ei se suomalaista voittanut ja maku alkoi tympiä jo paketin puolivälissä.

Lidl pitää huolen suomalaisesta myös ulkomailla. LOL.

 Mutta sitten löytyi maistuvaa ja siemenistä täysjyväleipää, jossa on myös ruisjauhoa Spar:sta (SE on hengissä täällä!) ja rukiisempaa täysjyväauringonkukansiemenleipää Morrissons:lta. Niillä elää.

Spar:in leipä Hiking and Climbing Societyn (suom.vaellus- ja kiipeily-yhteisön) tapaamisessa.

5.Tiskaus.

Täällä tiskataan sienellä. Ällöttävää. Paikalliset kämppikseni eivät edes tunteneet käsitettä tiskiharja. Mutta kaupasta löytyi onneksi.. Kuivauskaappi ei ole myöskään tuttu, koska sitä ei vaan ole. Niinpä kaikki tiskit -niin puhtaat kuin likaisetkin, makoilevat vain iloisesti tiskipöydällä. Paitsin mun: tiskaan ne heti pois ja laitan astioilleni varatulle kaapinhyllylle kuivamaan. Oikein ostin siihen astiapyyhkeen alle.

Huomatkaa tyhjyys siinä, missä voisi olla astioiden kuivauskaappi.

6.Kokolattiamatto.

Se on joka paikassa. Kuten asuntomme rappukäytävässä, jossa se haisee hamsterinhäkille. No keittiö oli onneksi jätetty ilman mattoa, mutta kenkiä ei täällä oikein osata ottaa jalasta sisälle saavuttaessa. Niinpä oli varsin tarpeellista hankkia läpsyt.

7.Kierrätys

Jokaisessa asunnossa on sellainen iso kestomuovikassi, jonka ulkopuolella on ohjeistus, mitä voit siihen laittaa, kuten maitopullot ja pahvit esimerkiksi. Kysyin siitä tarkemmin ja jossain hervottoman kaukana on yksi piste, missä roskat on kai mahdollista lajitella, mutta kierrättävätkö opiskelijat täällä? Epäilen. Vieressä on puolestaan iso roskis jätesäkillä: siihen menee käytönnössä kaikki biojäte ja muovit. :(

8."Korjaa pyörä, niin saat sen"
Ja loppuun vielä randomeista randomein juttu: kuulin jo ensimmäisellä viikolla villin huhun, että jostain yliopistolta saa vuokrata pyörän £40 hinnalla  (http://www.becycle.org.uk/)ja jos pyörän palauttaa ehjänä, rahansa saa takaisin. Eli ilmainen pyörä. Kyllä kiitos! Noo hommailin lisää tietoa netistä ja selvisi, että jotkut pitävät pyöristä niin paljon, että korjailevat vanhoja ja hylättyjä tai jotenkin muuta kautta heille päätyneitä pyöriä kuntoon ja lainaavat panttia vastaan. Näin luullen ajattelin vaan käydä hakemassa pyörän, mutta homma ei pyörinytkään ihan niin. Ensin sain valita takapihan läjistä pyörän itselleni ja korjata sen osaavampien ihmisten avustuksella. 

Valinnan vaikeus.
Kuvan vas. alanurkasta löytyy hieman kullan sävyinen pyörä, jonka lopulta korjasin tapeltuani ensin tuon punaisen kanssa.

Ensimmäinen valintani oli niin susi, että pienten korjausyritysten jälkeen (Lue: kun rautasaha ja ruuvimensseli hajosivat) valitsin uudestaan. Toinen oli yllättävän hyvässä kunnossa, mutta paljon siinäkin riitti tekemistä. Oikeastaan kaikki, mitä osasin itse tehdä, oli istuimen nosto, pyörän jalan pidennys ja renkaiden täyttö.   Jotain muutakin ruuvailin, mutta kyllä osaavammat ihmiset hoitivat vaikeimmat hommat. Mutta opin yllättävän paljon pyöristä. 

Tämä pyörä oli susi ja työvälinesyöppö. Murrr.

Mutta nyt on menopeli vasemmanpuoliseen liikenteeseen. :D

Selvittyäni päivän opinnoista, edessä on Suomi-Norja -pelin seuraamista suomalais-norjalaisella porukalla ja illalla Kanadalaisten järjestämät pippalot

Hyvää ystävänpäivää!
<3Iida

"Ai spiik veri vel inglis." -ML

Hellurei!

Ensimmäinen viikko pyörähti käyntiin hurjalla vauhdilla heti alusta alkaen: infoja, uusia nimiä ja naamoja, englannin mongerrusta ja erilaisten aksenttien ymmärtämisyrityksiä, ja luentoja. Mutta nyt muistan jo kämppisten nimet ja melkein muistan, mitä opiskelevat (kolme brittiä, yksi jenkki ja yksi erasmusopiskelija Ranskasta)

Saksa-Suomi-Saksa-Tanska-Ruotsi-Suomi avajaistapahtumassa tiistaina. (Refresher's Fayre)

Luennot alkoivat siis tiistaina. Aluksi löysin tieni läpi sokkeloisten rakennusten liikunnan kurssille: vaikeaa sanastoa, mutta opiskelemaanhan tänne on tultu, vai? Seuraavana oli vuorossa ruotsin kurssi, joka lopulta vaihtui astetta haasteellisempaan. Ja kyllä se ruotsi jotenkin suussa taipui: vaikeus tuli vasta sitten, kun piti ex-tempore kääntää lause ruotsista englanniksi: aivan pakko oli kääntää ensin suomeksi ja siitä vasta enkuksi :D

Samalle tiistaille osui kolme kurssia ja viimeisenä vuorossa oli kasvatustieteen kurssi. Hienosti löysin oikean paikan ja olin ajoissa(!!!). Luokkana oli tietokoneluokka. Väkeä valui sisään ja opettaja myös. Tunti alkoi puheella mittaamisesta ja parametreista. Hieman olin hämmentynyt, sillä kyseessä piti olla vapaasti suomennettuna "Liikkuvan kuvan koulutus". Kerkesin miettiä, että tuloo kyllä vitsin pitkä kevät, jos joudun jotain kaavioita piirtelemään tietokoneella. No aika pian selvisi, että olin täysin väärällä kurssilla. Älkää luulko, että paikka oli väärä, ehei! Kämpillä vasta luin sähköpostin, joka kertoi tunnin peruuntuneen kyseiseltä päivältä. :)

Vaihto-opiskelijoiden iltapäivätee keskiviikkona.

Mutta kieli on luistanut jo huomattavasti paremmin ja sujuvammin ensimmäisiin päiviin verrattuna. Joka päivälle ja illalle on osunut erilaisia vaihtarijuttuja, joihin on sisältynyt ilmaista ruokaa (NAMNAM!).

Ristiin rastiin läpi kampuksen kulkee useita teitä...

... ja mielenkiintoisia, pieniä kujia.

Luentojen välissä oli aikaa myös opastetulle kierrokselle yliopiston kappelissa. (King's College Chapel)

Perjantaina osallistuimme vaihtariporukalla Celtic Societyn (vapaasti suomennettuna "kelttilänen yhteisö") järjestämissä juhlissa. Yliopistolla järjestetty tapahtuma oli täynnä perinteisiä, skotlantilaisia tansseja (varmaan 20 erilaista!), hengailua ja perinteistä ruokaa eli Haggisia.

Juhlapaikka Elphinstone Road yliopistolla.

"Käytii vähä tanssimas."

Haggisia naurismuusin ja perunamuusin kanssa. Mustapippuria oli MELKOISEN runsaasti, mutta muuten sopi hyvin suomalaiseen suuhun.

Lauantaina aikaisin aamulla alkoi matka kohti kuuluisaa Loch Nessin järveä International Societyn kanssa (suom. kansainvälinen yhteisö)

Loch Ness

Maisemaa veneajelun varrella.

Urquhart Castle -yksi Skotlannin suurimmista linnoista.

Heti ensimmäisessä tutustumishäppeningissä sunnuntaina ja maanantaina löytyi uusia ystäviä, joiden seurassa vierähti aika oikein rattoisasti myös lauantain retkellä. :)

Nessie jäi näkemättä (vai jäikö?) ja nappaamatta, mutta maisemat olivat mykistävän upeat. 

Nyt vaan unta palloon, sikäli se onnistuu. Naapurissa on pileet ja mulla on korvatulpat. 

Huomenna aion metsästää keskustasta tiskiharjan ja ehkä wc-harjan. Täällä ei ole kumpaakaan eikä ole kovin innokkaita siivoajiakaan. Vielä. Eivät vaan tiedä, että on tulossa siivouslista.

Pusuja ja haleja!

-Iida