Länsi-Skotlanti 4.-11.4.2014

Lepäiltyämme reippaan vuorokauden verran Aberdeenissa oli aika aloittaa seikkailu numero kaksi hieman erilaisella reissaajakokoonpanolla ja ottaa suunnaksi tällä kertaa Skotlannin länsirannikko. Aluksi otimme suunnaksi Isle of Skyen, jota on pitkin kevättä kehuttu mennen, tullen ja palatessa. Tarkoituksemme ei ollut suinkaan taittaa matkaa suorinta reittiä myöten, vaan nautimme ajamatkasta oikein olan takaa. 

Automme oli seitsemän hengen perheauto, joten varsinkin keski- ja takapenkkiläiset istuivat kuin sillit purkissa.

Illasta saavuimme lopulta kohteeseen ja kirjauduimme sisään jokaisen Star Wars -fanin lempparihostelliin: Skyewalker Indipendent Hostel.

Menossa mukana Hannah, Mette, Marlene, Katharina, Annelie ja Iida H.

Tän hostellin jälkeen rima oli korkealla: huippuvarustelu ja upeat, siistit tilat. Hintaakin oli toki hieman enemmän. Seuraava päivä alkoi sateisena ja harmaana 

Isle of Skye -visiitin aikana meille valkeni, että vedenpitäviä vaatteita ei ole olemassa. True story.

Fairy Glen.

Quiraing.

Hetki, kun päätimme palata autolle.

Old Man of Storr. Tätä näkymää koetettiin huipulta käydä katsomassa kahdesti, mutta viimeistään puolivälissä oli aika tehdä U-käännös: vettä tuli vaakasuoraan. 

Uitetut koirat: päivän aikana vaatteet pyrittiin kuivaamaan päälle säätämällä lämmitys täysille autossa ja ripustamalla kaikki mahdollinen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin siirtymien ajaksi. 

Seuraava kohteemme oli Fort William: kaupunki, jossa sijaitsee Iso-Britannian korkein vuori Ben Nevis. Huimat 1300 metriä merenpinnasta. Tarkoituksenamme oli valloittaa kyseinen huippu, mutta säätiedotus näytti pakkasta ja lumisadetta vuoren huipulle ja meikäläinen sai kaiken lisäksi pahan flunssan Isle of Skyen liotuksessa. (Muahhahhah! Karkottaakseni flunssan join sipulimaitoa, jota kaikki jostain syystä suuresti kummeksuivat, ja söin valkosipulia kaikkien muiden iloksi. Jostain syystä söimme kaikki valkosipulista ruokaa seuraavana päivänä.) Sen sijaan bongasimme kaikki muut kivat nähtävyydet lähiseudulta, kuten Harry Potter -elokuvien kuvauspaikkoja.

Missattiin juna Tylypahkaan. 

Loch Shiel järveä on myös käytetty kuvauspaikkana (Black lake).

Kun Ben Nevis oli poissa laskuista, löysime myös muuta vaihtoehtoista tekemistä, kuten jokaisen äidin lempparivaihtoehdon vuorelle kiipeämisen sijaan:

Kuoleman vaara, jos tipahtaa polulta.

Mutta oli ihan turvallinen polku (Terkkui äitille ja isoäitille!): pahempiakin on nähty ja ilman varoituskylttejä.
Kyseessä oli siis alue nimeltä Glenn Nevis. Polku johdatti meidät vesiputoukselle.
Ja päästäkseen katsomaan putouksia lähempää, oli ylitettävä varsin hullu silta. Mutta ylihän oli päästävä!

Suom. Varoitus vaarallinen silta. Ylitä omalla vastuulla.

Toisella puolella ja elossa!

Vesiputouksen juurella.

Ben Nevis, joka jäi valloittamatta. Ehkä palaan vielä?

Fort Williamista jatkoimme rannikkoa etelään ja koukkasimme Obanin kautta Glasgow:hun, josta olimme löytäneet edullisen majoituksen.

Fort Williamin jälkeen opimme myös ajoittamaan: kun sataa, ajetaan, kun ei sada ULOS AUTOSTA!

 Oban.

Aina ajoittaminen ei toiminut kuin unelma: kuvattuamme kaksi minuuttia lammasta ja karitsoja, kaatosade lankesi kuin tyhjästä. Ja sitten juostiin. Mutta oli söpöjä karitsoja.

Pidemmän paussin pidimme Obanin lisäksi myös Inverarayssa. Kävimme tsekkaamassa paikallisen linnan ulkopuolelta ja myöhemmin selvisi, että kyseinen linna on tuttu Dowtown Abbeyn seuraajille (joku jouluspesiaalijakso on kuvattu tuolla).

Länsi-Skotlanissa törmäsi myös paikalliseen kieleen gaeliin.

Glasgow:sta käsin teimme vielä yhden kierroksen. Numero yksi kierroksella oli Dounen linna lähellä Stirlingiä. Kyseistä linnaa on käytetty GAME OF THRONESIN kuvauksissa Talvivaarana!! Myös Monty Pythonia on filmailtu kyseisessä paikassa, mutta tuo edellä mainittu oli meille paljon kovempi juttu.

Fanit.

Joskus istuimme autossa liian kauan yhtäjaksoisesti.

Viimeisenä päivänä auton palauttamisen jälkeen kiertelimme vielä porukalla yhdessä Glasgow:ta. Etukäteen tiesimme vain, että kaupunki on ruma, mutta nyt voin kumota sen: GLASGOW ON KAUNIS!

Glasgow. 

Museum of Modern art: IHAN PARAS MUSEO! Yksi huone oli nimenomaan varattu siihen, että jokainen halukas sai käydä askartelemassa jotain. Siinä oli kyllä sellainenkin kääntöpuoli (jos oikein ymmärsin) että päivän päätteeksi varsinaiset taiteilijat päästettiin riehumaan huoneeseen eli muuttamaan/purkamaan/hajottamaan/tuunaamaan kaikkea päivän aikana syntynyttä.

Mun nykytaideteos.

Lopulta oli aika sanoa hyvästit Aberdeeniin  bussilla palaavalle joukkiolle.

Chillailimme vielä päivän Glasgow:ssa tämän jälkeen tutustuen kasvitieteelliseen puutarhaan ja Glasgown yliopistoon. Myös Johanna liittyi takaisin seuraamme.

Yliopistolta kaupunkiin päin.

Glasgown yliopistoa.

Yliopiston museo: tämä oli mainio.

Stalkkasimme myös jonkun häitä. Ihan ei kehdattu mennä kuokkimaan, mutta harkittiin.

Mitä opin?
En enää ikinä valita sateesta Suomessa.

<3Iida

Shetlanti 29.3.-2.4.2014

Ah, tästä alkaa pääsiäisloman purku, joka tulee viikon jaksoissa kerrallaan. Kuvia on yli 2000, joten niiden valkkaamisessa menee tovi.

 Mutta ensimmäinen kohteemme oli siis Shetlanti. Saaret kuuluivat alunperin viinkingeille ja sitä kautta Tanskalle. Tanska joutui kuitenkin luovittamaan saaret Skotlannille, kun tanskan kuninkaalla ei ollut varaa maksaa Skotlannin kuninkaan tanskalaisen puolison myötäjäisiä.

Skandinaavinen tausta näkyy edelleen esimerkiksi Shetlannin lipussa, joka on väreiltään käänteinen Suomenlippu. Talojen rakentamisessa suositaan myös puuta ainakin ulkopinnan verhona ja kaupungista löytyi TIKKURILAN maalien mainos.

Reissasimme NorthLink Ferries -laivoilla. (www.northlinkferries.co.uk) Maksoimme myös matkatuoleista, mutta ihan turhaan: ekan matkan nukuin lattialla makuupussissa ja paluumatkan sohvalla makuupussissa.  Laivamatka Aberdeenista kesti 14h ja maksoi mansikoita  mutta sijoittui onneksi yöaikaan. Lähdimme puoli viideltä lauantai-iltana ja perillä Lerwickissä olimme sunnuntaina aamu seitsemältä. Vuokrasimme neljäksi päiväksi 9hlön minibussin, jolla matka sujui mukavasti, vaikka tiet olivat ajoittain aika jännittäviä.

Aberdeenin satama.

 

Hostellin varauksen kanssa oli aluksi paljon pulmia takuumaksun maksamisen kanssa, sillä en halunnut lähettää rahaa kirjekuoressa. Lopulta kävin maksamassa sen pankissa hostellin tilille. Ja VAU minkä hostellin saimme: kyseessä oli vanha kyläkoulu noin 10mailin päässä Lerwickistä ja koko rakennus oli pelkästään meidän käytössämme! (www.bridgeendoutdoor.com/) Rakennus oli kunnostettu pari vuotta takaperin eu-rahalla ja se olikin erinomaisessa kunnossa. Ja £11/naama/yö ei ollut hinta eikä mikään tälläisestä luksuksesta.

Hostelli näkyy kuvassa pienellä saarella vesialueiden välissä. Tässä myös mainio esimerkki jännittävästä tiestä: yksi ainut kaista, jossa ajoittain on bussipysäkin näköinen ohituspaikka. Tiet olivat kapeita ja jännittäviä, mutta hyväkuntoisia.

Shetlanti lumosi meistä jokaisen heti ensimmäisenä päivänä. Saarilla ei kasva puita laisinkaan. Paikallinen kertoi laivamatkalla, että viikinginretaleet kaatoivat kaikki puut aikoinaan. Myöhemmin opimme lisää, että tuuli saarilla on sen verran voimakas, etteivät korkeat puut yksinkertaisesti menesty. Myös vettä tulee taivaalta kuuleman mukaan paljon ja vaakasuoraan, mutta meitä helli aurinko ja pahimmillaan pieni tihkusade Shetlanti -päiviemme ajan.

Johanna, Annelie, Katharina, Marlene, Megan, Iida H., Mette ja meitsi.
Luulimme näkevämme valaan takana olevalla merialueella ja ryntäsimme ulos autosta kauhealla rytinällä, kun selvisikin, että kyseessä oli hieman meren pinnan alle jäävä salakari, joka nostatti aaltoja.

 

Shetlanninponi on peräisin nimenomaan näiltä saarilta: pieniä ja pörröisiä poneja tulikin vastaan melkein joka mäen takaa.

Ensimmäisen päivän paratiisiranta.

Terveisiä etelänlomalta (Shetlannista) etelänlomalta.

Eksynyt lammaskin löytyi: raukka oli jotenkin päätynyt mantereesta irralliselle saarekkeelle, jonne todennäköisesti pääsee kuivin jaloin laskuveden aikoihin. Lammas oli myös itse huomannut olevansa yksin saarellaan.

 Karu ja kaunis maa, joka näyttää kuivalta, mutta on oikeasti yllättävän soinen. Lammaslaumoja vilisti joka paikassa ja maanviljely onkin yksi pääelinkeinoista öljyn ja kaasuntuotannon sekä kalastuksen ohella Shetlannissa. 

Toisena päivänä suuntasimme aivan pohjoiseen Unst -saaren pohjoispäässä sijaitsevaan Hermanessin kansalliselle luonnonsuojelualueelle. Juuri tuolla alueella olisimme voineet nähdä kotkan näköisen linnun, jolla onkin vesilinnun räpylät! Kuinka siistiä, mutta ei valitettavasti tullut vastaan. Teimme eväät matkaan mukaan ja lähdimme aikaisin liikkeelle. Matka hostelliltamme taittui kahdessa tunnissa sisältäen lauttamatkat Mainlandilta (pääsaari) Yell -saarelle ja sieltä edelleen Unstille.

Myös luonnonsuojelualue oli täynnä lampaita: hulluja ja kahjoja lampaita, jotka juoksivat, nukkuivat ja söivät jyrkänteen reunalla, kuten tämä esimerkkitapaus.

Nämä lampaat eivät myöskään lukeneet varoituksia.

Bussipysäkki Unstilla oli paikallisistakin lähinnä vitsi.

Bongasimme hylkeitä lekottelemassa kivillä matkalla takaisin hostellille.

Ruuhka-aika.

Kolmantena päivänä suuntasimme tutkimaan St. Ninian's Isleä, joka oli kaunis ja pitkä hiekkasärkkä mantereen ja saaren välillä.

Näin pääsi joka paikassa aitojen yli köpöttelemään lampaiden kanssa.

Kilometreittäin jatkuvilla (Oi veljeni: eipä oo meidän lehmäaidat ja niiden rakentaminen/korjaaminen mitään verrattuna näihin aitoihin!) aidoilla erotettiin lammaslaumat toisistaan. Näiden lisäksi myös isoimmalla tiellä (LUE: kaksi kaistaa ja suurempi nopeusrajoitus) oli niin sanottuja karjaportteja: autolla ja kävellen pääsi yli, mutta eläimet eivät näitä uskalla ylittää.

Karjaportti. Näitä löysi myös pihateiltä, mikä oli oikein ymmärrettävää, sillä lampaat kalusivat kaiken, mikä eteen tuli.

Onnellisesti katselimme saarelle mennessämme että nyt taitaa olla laskuvesi. NOT. Jos olisimme viettäneet kymmenen minuuttia kauemmin saarella, olisimme saaneet kahlata vedessä takaisin. Oppitunti 1: Nousuvesi on NOUSUVESI.

Vettä tulvi aaltojen mukana sen verran, että kengät kastuivat kuitenkin.

Scalloway.

Viimeisenä päivänä käveleskelimme läheisellä rannalla sekä lähikylässä. Kerkesimme tutustua myös Lervickissä museoon Shetlannin historiasta. Illasta laiva lähtikin jo takaisin Aberdeeniin.

Bye, bye!

Ah Shetlanti: jään kaipaamaan karuja ja kauniita saariasi!


Matka oli myös siinä mielessä jännittävä, että matkaryhmämme koostui viidestä eri kansallisudesta: suomi, ruotsi, tanska, saksa ja yhdysvallat. Aamiastavarat jokainen osti erikseen tai yhdessä jonkun kanssa, jolla oli sama maku, mutta lounastarvikkeet ja päivällisaineet ja -kustannukset jaettiin kaikkien kesken. Ensimmäinen kulttuurishokki tulikin juuri päivällisen äärellä:

 Minä: (Klo16.30 aikoihin.) Hmm, mitäs meillä oli ajatuksena päiväruuaksi?
Mette(tanska): Kanakeittoa. (Toimi meidän pääkokkina:)
Minä: Ok, mistähän voisin vaikka aloittaa?
Mette(tanska): Ei nyt vielä, liian aikaista.
Minä: WHAT? Ootteko tosissanne??!?
Muut: Joo, joskus tossa parin tunnin päästä korkeintaan.

Summa summarum: Päivällinen syödään muissa maissa aikaisintaan klo18 mutta yleisesti vielä myöhemmin ja siinä neljän aikoihin vedetään jotain välipalaa. Noo mulla oli onneksi kuivattuja ruisleivänpalasia mukana (KIITOS LIDL!), joita järsin pahimpaan nälkään päivälisaikaa odotellessa. Nyt sopeuduttua kolme viikkoa erilaiseen ateriarytmiin, huomasin eilen syöväni päivälisen tuohon myöhempään aikaan.

Tämmöinen oli pääsiäisloma osa 1.

<3Iida