Kotiinpaluu

Mitä se oli lähteä ja palata? Rankkaa. Kaikkein rankinta ja vaikeinta oli jättää uudet ystävät.

Viimeinen perjantai pari viikkoa takaperin oli lähtöpäivä. Aamusta roudailin Iida H.:lle tavaroita säilytykseen, palautin asunnon avaimen ja hyvästelin ystävät bussipysäkillä.

klo 9-10.15 kirjoitin pikavauhtia ruotsin kokeen vastauksia. Aineessa oli onneksi vapaamuotoinen tarina yhtenä vaihtoehtona ja sinnehän syntyi hyvin surrealistinen tarina vailla päätä ja häntää.

Tottakai koe oli hissittömän rakennuksen toisessa kerroksessa. Raahauduin sieltä laukkuineni yliopiston kappelin eteen, minne etukäteen tilaamani taksi saapui oikeaan aikaan. Se oli helpotus.

Klo12.35 lähtikin lento kohti Osloa ja sieltä lyhyellä vaihtoajalla kohti Helsinkiä. Helsingistä jatkoin vielä junalla nelisentuntia lakeuksille. Kuuden tunnin yöunilla pärjäsi yllättävän hyvin seuraavan päivän pileissä.

Juhlien jälkeen vasta huomasin, kuinka väsynyt olin kevään pyörityksistä ja seikkailuista.
Viikon verran menikin ihan vaan toipuessa ja lepäillessä kotosalla.

Päästettiin lehmuraisetkin nauttimaan kesästä ja lämmöstä.

Ensimmäisinä päivinä oli hassua olla Suomessa: hämmennyin nopeusrajoitusten taustaväristä: onko ne muka aina olleet keltaisia (Skotlannissa ne olivat valkoisia)? Mutta ah kaikki käytännöllisyys, puhtaus, juustöhöylät, astiat, perhe ja ystävät, helppous, marjat ja maito ja yliopiston ruokala. Näitä ainakin kaipasin. Ja ennakoitava säätila.

Kevääseen mahtui monta mukavaa ja jännää ja kaunista hetkeä eikä kaikista edes tullut kirjoiteltua. Jokaiselle vaihtoa vähänkin harkitsevalle voin lämpöisesti suositella vaihtoon hakeutumista, sillä se on aivan ainutlaatuinen kokemus.
Tärkeimmäksi vaihdon anniksi nostan uudet ystävät.

Tämä on nyt viimeinen viesti tästä kevään kestäneestä seikkailusta ja tämä kuulumistenvälityskanava painuu horrostilaan, kunnes koettaa seuraava pidempi seikkailu jossain muualla.

Se on siinä.

<3Iida