Suomipileet!!!

Kanadalaiset sen aloittivat, nimittäin oman kotimaan esittelyn järjestämällä Kanadapartyt. Sitten tulivat epsanjalaiset ja brassit. Ja eilen oli Suomipileet mainiosti juuri ennen lomaa. Suunnittelut aloitettiin hyvissä ajoin ja Venla suostui toimimaan kuriirina tuomalla Suomesta turkipippureita ja turkinpippurirouhetta, Halvan salmiakkia, Fazerin sinistä ja kardemummaa. Lidlissä sattui olemaan joku Suomi/Skandinavia -teema samoihin aikoihin, joten pienet, kuivat ruisleipäset löytyivät sieltä ja keskustan kaupasta löytyi yllättävän monta eri sorttia Pandan lakua.

Päädyimme leipomaan lopulta korvapuusteja ja karjalanpiirakoita munavoin kera. Lähtökohdat olivat ainakin meikäläisellä hävettävän heikot, nimittäin seiskaluokan köksällä oon ensimmäisen ja ainoan kerran tähän mennessä karjalanpiirakoita valmistanut. Ja riisipuuroakaan en ole kertaakaan aikaisemmin keitellyt, että piti sitten tulla tänne asti leipomaan suomalaista perinneruokaa alkeellisiin oloihin. :D

EIKÄ EDES PALANU POHJAAN!!!

 No onneksi joukosta löytyi myös kokemusta! Pieni feilaus puolivälissä ja hitaat, matalalämpöiset uunit toivat omat haasteensa, joten  loppujen lopuksi väänsimme näitä herkkuja 8TUNTIA.

Ehkä hieman jo väsytti. 

Oli kyllä nyt niin suurella rakkaudella leivottuja NOTTA! Ja suuret rispektit jokaiselle, joka on näitä herkkuja vääntänyt esimerkiksi ylioppilasjuhliin! Huhhuh!

Suomitiimi. Juhlat on vakava asia.
Tarjolla oli siis karjalanpiirakoita ja kuivattuja ruisleipäsiä munavoin kera, Pandan lakuja, Halvan salmiakkia ja pieni maistiainen salmiakkikossua. 

TOTTAKAI piti olla jotain random suomalaista ohjelmaa. Niinpä ihmiset saivat käydä yksin tai pienellä porukalla keksimässä, mitä "Eteenpäin! sanoi mummo lumessa." -voisi tarkoittaa englanniksi. Kaikkein luovin palkittiin ja lopuksi oikea käännös paljastettiin ja selitettiin.

Voittaja!

Tää oli aika lähellä kärkeä myös. Alapuolella olevat olivat myös mainioita.

Pippalot onnistuivat kokonaisuudessaan oikein mainiosti: ruoka teki kauppansa ja turkinpippurit jäivät kulhoon tai lautasille (ei ollut yllätys). 

Tänään vielä viimeiset opintopinnistykset ja iltapäivästä alkaen oon kolme viikkoa reissussa! JIPII! 

Havahduin, etten ole kertaakaan kirjoitellut siitä, kuinka elämä täällä arkiuomissaan rullaa ja kuinka opinnot eroavat Suomen kuvioista ja mitä muuta jännää on tullutkaan vastaan alun jälkeen. Kolme aihetta. Osasta on ollut ehkä mainintaa joskus, mutta nyt ehkä vähän tarkemmin. Ja älkääpä luulkokaan, että nämä kaikki mietinnät lankeaisivat yhdessä möntissä, ehei. Ensi viikolla siis avautuminen asumisesta ja elämisestä, kahden viikon päästä opinnoista ja kolmen viikon päästä muusta jännästä (sitähän täällä riittää). 

Koetan saada etukäteen kirjoitettuja tekstejä julkaistumaan automaattisesti, niin ettei pääsisi kehittymään kolmen viikon taukoa tähän mainioon viikko/juttu -sykliin. No aika hard corelta kuulostaa munkin korvaan tälläinen ajastettu päivitys, mutta siinähän selviää meille kaikille ajan kanssa kuinka käy. :D

Näitä en mainostele facessa, mutta pysykää kuulolla.
Tai  silmällä.

<3 Iida

Edinburgh 14.-16.3.

Koska Megabussilta saa edullisia bussilippuja ja viikonlopulle ei näyttänyt kehkeytyvän mitään kummoista, päätimme Suomen Iida -edustuksella lähteä tutustumaan Edinburghiin, Skotlannin pääkaupunkiin. Liput varattiin muutamaa viikkoa etukäteen ja yhteen suuntaan matkaa kesti kolmisen tuntia.

Missio yksi kaupungissa oli tottakai ruoka. 

 The Rosehip (http://www.therosehipedinburgh.com/) löytyi paikallisen neuvomalta Rose Streetiltä,

 joka oli täynnä erilaisia ruokapaikkoja.

Paras Vuohenjuustohampurilainen ikinä!
Herkku pääsee jaetulle ykkössijalle Samburgerin pekoni-sulatejuustohampurilaisen kanssa.

Missio kaksi: löydä hostelli. 

Hostellin olin varaillut etukäteen netistä ja hostellia valitessa hinta ratkaisi: £12/yö oli edullisin.

Ensin meinasimme kävellä ohi. Miksiköhän?

Majapaikkana toimi siis Princes St East Backbackers Hostel Edinburgh https://edinburghbackpackers.com/

Kuuden hengen sekadormi.

Hostellimme oli väritykseltään melkoisen psykedeelinen: ainoat valkoiset seinät löytyivät vessasta. 

Illasta kävimme vielä tsekkaamassa kaupunkia ja vastaan tuli Edinburgin linna iltavalaistuksessa. Molempien linna-kiintiö oli hiljalleen täyttynyt kuuden viikon aikana, joten seuraavana päivänäkin olimme oikein tyytyväisiä kuviin ulkopuolelta. Linnan luota alkoi Royal Mile (Kuninkaallinen maili),  joka johtaa linnalta Holyrood Palacelle eli kuningattaren viralliselle Skotlannin asunnolle.

Kevyen aamiaisen jälkeen suuntasimme siis Edinburghin vanhempaan osaan ja aloitimme Royal Mileen tutustumisen Edinburghin linnan luota.

Royal Mile.

Vihaiset linnut Edinburghissa, check.

Jonkun nurkan takana soi aina säkkipilli. Epäselväksi jäi, että soittelevatko nämä a)omaksi ilokseen, b)ulkopuolisen tahon palkkaamina c)kerätäkseen rahaa. Ei kehdattu keskeyttää ja kysyä, mutta kauheasti teki mieli.

Huhujen mukaan paikallinen aamiainen on aikasta tuhti aamiaiseksi, joten kävimme nauttimassa sen lounaaksi. Kuvan annos ei ole se suurin mahdollinen, mutta syömistä oli tuossakin.

Holyrood Palace: pitihän sitä käydä vaklimassa. Mutta ei näkynyt kuninkaallisia.

Skotlannin parlamenttitalo. Tänä vuonna Skotlannissa järjestetään kansanäänestys itsenäisyydestä. Jos itsenäisyys tulee, kasvaa tämän rakennuksen merkitys  entisestään. Kävimme sisällä tutustumassa ja turvatoimet sisäänkäynnillä olivat kuin lentokentällä.

Teetä ja muita herkkuja.

Edinburghissa museot ovat suurimmaksi osaksi ilmaisia. Tätä valttia hyödynsimmekin ahkerasti ja kävimme bongaamassa ainakin kiinnostavat asiat, kuten Lapsuuden museosta nukkekotijutut. Skotlannin kansallismuseosta löytyi monta jännää asiaa, kuten Dolly-lammas. Kyseessä on siis ensimmäinen solun DNA:asta kloonattu eläin. 

Aamiaisen söimme hostellimme värikkäässä ruokailuhuoneessa. Vaikka hostelli oli random ja majoittujat vaikuttivat pitkäaikaisemmilta asukeilta, viihdyimme mestassa mainiosti. Huoneiden ovissa ei ollut lukkoja (miinus), mutta huoneissa oli isot, lukittavat lokerot tavaroille (plus). Ekana yönä kanssamme majoittui joku, joka saapui myöhään ja lähti aikaisin. Toisena yönä jo aikaisemmin illasta saapui opiskelijapoika Yhdysvalloista ja kaksi tyttöä jostakin. 

Sunnuntaiaamun aluksi suuntasimme Skotlannin kansallisgalleriaan. 
Joitan historian kirjoista tuttuja taiteilijoitakin löytyi, kuten..

Claude Monet. 

Paul Gauguin.


Eivät ole ihan hukkaan menneet kaikki lukuisat historian tunnit.

Löysimme myös The Elephant Housen. Tässä kahvilassa J.K. Rowling aloitti Harry Pottereiden kirjoittamisen. Syy kahvilassa istumiseen oli tarve säästää kodinlämmityskuluissa. 
Mainio paikka, josta sai kohtuuhinnalla lämpöisen ruuan, teen ja kakkupalan.

Joku oli keksinyt kirjoittaa kirjailijalle vessan seinään kiitoksen ja muutama muu oli pitänyt sitä hyvänä ideana. Jännästi jätimme myös oman merkintämme visiitistä.

Hetkeä ennen lähtöä tuli vielä random kaupasta vastaan suomalaista tuotantoa. 


Mutta kaunis kaupunki on Edinburgh. 
Visiittimme oli varsin pikainen ja nähtävää jäi vielä vaikka kuinka paljon.

<3 Iida

Lumihuippuisia vuoria etsimässä.

Viikko takaperin 12.3. lähdimme seikkailemaan autolla kohti Cairngormsin kansallispuistoa.

Ensimmäinen tavoite oli selvitä lentokentälle autovuokraamoon, toinen vuokraamosta pois 

ja kolmas muistaa pysyä vasemmalla kaistalla. 

Riku oli se urhea, joka ajoi ja me Venlan kanssa hoidimme vasemmasta kaistasta muistuttamisen. Senkin suurimmaksi osaksi ehkä oman mielenrauhamme vuoksi. Turvallisesti pysyttiin koko matka vasemmalla.

Ketähän meistä jänskätti eniten?

Tälläinen upeus avautui silmien eteen reilun vartin matkan jälkeen Aberdeenin lentokentältä.

Kun olimme selvinneet matkaan oli suunnitelmissa ajella ensin Ballateriin ja jatkaa sieltä vielä matkaa syvemmälle kansallispuistoon Braemariin, jota autovuokraamomies erityisesti kehui.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Ballater. Idyllinen pieni kaupunki.

Vihaiset linnut pesivät myös näillä leveysasteilla.

Ensimmäinen lounas.

Kyllä kelepasi näissä maisemissa herkutella.

Ballaterin jälkeen radiosta kuului vain klassista musiikkia ja vuoret olivat yhä lähempänä. Braemar oli samanmoinen kaupunki kuin Ballater: vuorten ympäröimä, vaeltajien lähtöpiste. 

Gordon's Tea Room Braemarin keskustassa: ihana ja kodikas paikka,
 josta sai kohtuu hinnalla lämpöisen ruuan ja kakkupalan.

Toinen lounas.

Ensimmäinen jälkiruoka: punajuurisuklaakakku. Villi, mutta herkullinen.

Täyttä vatsaa oli hyvä lähteä sulattelemaan kiipeämällä läheisen vuorennyppylän päälle. Polku oli opasteiden mukaan mutainen ja täynnä liukkaita kiviä, mutta saimme kävellä metsän siimeksessä ja pitkin kuivaa havunneulasten täyttämää polkua.

HUIPULLA!

Kiivetessämme ylös vastaantullut skotti totesi alasmenon olevan huomattavasti helpompaa. Oikeassa oli.

Matkamuistomyymälän täti kehotti meitä käymään 6 mailin päässä sijaitsevalla laskettelukeskuksella. 

Siellähän se ja rinteetkin olivat yhä avoinna.

Kuva, joka otettin muutaman sekunnin varoitusajalla.

Kaunis ja kiireetön päivä. 

Näitä lisää!

Kiitos Venla ja Riku tästä seikkailusta!

<3Iida