Lumihuippuisia vuoria etsimässä.

Viikko takaperin 12.3. lähdimme seikkailemaan autolla kohti Cairngormsin kansallispuistoa.

Ensimmäinen tavoite oli selvitä lentokentälle autovuokraamoon, toinen vuokraamosta pois 

ja kolmas muistaa pysyä vasemmalla kaistalla. 

Riku oli se urhea, joka ajoi ja me Venlan kanssa hoidimme vasemmasta kaistasta muistuttamisen. Senkin suurimmaksi osaksi ehkä oman mielenrauhamme vuoksi. Turvallisesti pysyttiin koko matka vasemmalla.

Ketähän meistä jänskätti eniten?

Tälläinen upeus avautui silmien eteen reilun vartin matkan jälkeen Aberdeenin lentokentältä.

Kun olimme selvinneet matkaan oli suunnitelmissa ajella ensin Ballateriin ja jatkaa sieltä vielä matkaa syvemmälle kansallispuistoon Braemariin, jota autovuokraamomies erityisesti kehui.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Ballater. Idyllinen pieni kaupunki.

Vihaiset linnut pesivät myös näillä leveysasteilla.

Ensimmäinen lounas.

Kyllä kelepasi näissä maisemissa herkutella.

Ballaterin jälkeen radiosta kuului vain klassista musiikkia ja vuoret olivat yhä lähempänä. Braemar oli samanmoinen kaupunki kuin Ballater: vuorten ympäröimä, vaeltajien lähtöpiste. 

Gordon's Tea Room Braemarin keskustassa: ihana ja kodikas paikka,
 josta sai kohtuu hinnalla lämpöisen ruuan ja kakkupalan.

Toinen lounas.

Ensimmäinen jälkiruoka: punajuurisuklaakakku. Villi, mutta herkullinen.

Täyttä vatsaa oli hyvä lähteä sulattelemaan kiipeämällä läheisen vuorennyppylän päälle. Polku oli opasteiden mukaan mutainen ja täynnä liukkaita kiviä, mutta saimme kävellä metsän siimeksessä ja pitkin kuivaa havunneulasten täyttämää polkua.

HUIPULLA!

Kiivetessämme ylös vastaantullut skotti totesi alasmenon olevan huomattavasti helpompaa. Oikeassa oli.

Matkamuistomyymälän täti kehotti meitä käymään 6 mailin päässä sijaitsevalla laskettelukeskuksella. 

Siellähän se ja rinteetkin olivat yhä avoinna.

Kuva, joka otettin muutaman sekunnin varoitusajalla.

Kaunis ja kiireetön päivä. 

Näitä lisää!

Kiitos Venla ja Riku tästä seikkailusta!

<3Iida