Edinburgh 14.-16.3.

Koska Megabussilta saa edullisia bussilippuja ja viikonlopulle ei näyttänyt kehkeytyvän mitään kummoista, päätimme Suomen Iida -edustuksella lähteä tutustumaan Edinburghiin, Skotlannin pääkaupunkiin. Liput varattiin muutamaa viikkoa etukäteen ja yhteen suuntaan matkaa kesti kolmisen tuntia.

Missio yksi kaupungissa oli tottakai ruoka. 

 The Rosehip (http://www.therosehipedinburgh.com/) löytyi paikallisen neuvomalta Rose Streetiltä,

 joka oli täynnä erilaisia ruokapaikkoja.

Paras Vuohenjuustohampurilainen ikinä!
Herkku pääsee jaetulle ykkössijalle Samburgerin pekoni-sulatejuustohampurilaisen kanssa.

Missio kaksi: löydä hostelli. 

Hostellin olin varaillut etukäteen netistä ja hostellia valitessa hinta ratkaisi: £12/yö oli edullisin.

Ensin meinasimme kävellä ohi. Miksiköhän?

Majapaikkana toimi siis Princes St East Backbackers Hostel Edinburgh https://edinburghbackpackers.com/

Kuuden hengen sekadormi.

Hostellimme oli väritykseltään melkoisen psykedeelinen: ainoat valkoiset seinät löytyivät vessasta. 

Illasta kävimme vielä tsekkaamassa kaupunkia ja vastaan tuli Edinburgin linna iltavalaistuksessa. Molempien linna-kiintiö oli hiljalleen täyttynyt kuuden viikon aikana, joten seuraavana päivänäkin olimme oikein tyytyväisiä kuviin ulkopuolelta. Linnan luota alkoi Royal Mile (Kuninkaallinen maili),  joka johtaa linnalta Holyrood Palacelle eli kuningattaren viralliselle Skotlannin asunnolle.

Kevyen aamiaisen jälkeen suuntasimme siis Edinburghin vanhempaan osaan ja aloitimme Royal Mileen tutustumisen Edinburghin linnan luota.

Royal Mile.

Vihaiset linnut Edinburghissa, check.

Jonkun nurkan takana soi aina säkkipilli. Epäselväksi jäi, että soittelevatko nämä a)omaksi ilokseen, b)ulkopuolisen tahon palkkaamina c)kerätäkseen rahaa. Ei kehdattu keskeyttää ja kysyä, mutta kauheasti teki mieli.

Huhujen mukaan paikallinen aamiainen on aikasta tuhti aamiaiseksi, joten kävimme nauttimassa sen lounaaksi. Kuvan annos ei ole se suurin mahdollinen, mutta syömistä oli tuossakin.

Holyrood Palace: pitihän sitä käydä vaklimassa. Mutta ei näkynyt kuninkaallisia.

Skotlannin parlamenttitalo. Tänä vuonna Skotlannissa järjestetään kansanäänestys itsenäisyydestä. Jos itsenäisyys tulee, kasvaa tämän rakennuksen merkitys  entisestään. Kävimme sisällä tutustumassa ja turvatoimet sisäänkäynnillä olivat kuin lentokentällä.

Teetä ja muita herkkuja.

Edinburghissa museot ovat suurimmaksi osaksi ilmaisia. Tätä valttia hyödynsimmekin ahkerasti ja kävimme bongaamassa ainakin kiinnostavat asiat, kuten Lapsuuden museosta nukkekotijutut. Skotlannin kansallismuseosta löytyi monta jännää asiaa, kuten Dolly-lammas. Kyseessä on siis ensimmäinen solun DNA:asta kloonattu eläin. 

Aamiaisen söimme hostellimme värikkäässä ruokailuhuoneessa. Vaikka hostelli oli random ja majoittujat vaikuttivat pitkäaikaisemmilta asukeilta, viihdyimme mestassa mainiosti. Huoneiden ovissa ei ollut lukkoja (miinus), mutta huoneissa oli isot, lukittavat lokerot tavaroille (plus). Ekana yönä kanssamme majoittui joku, joka saapui myöhään ja lähti aikaisin. Toisena yönä jo aikaisemmin illasta saapui opiskelijapoika Yhdysvalloista ja kaksi tyttöä jostakin. 

Sunnuntaiaamun aluksi suuntasimme Skotlannin kansallisgalleriaan. 
Joitan historian kirjoista tuttuja taiteilijoitakin löytyi, kuten..

Claude Monet. 

Paul Gauguin.


Eivät ole ihan hukkaan menneet kaikki lukuisat historian tunnit.

Löysimme myös The Elephant Housen. Tässä kahvilassa J.K. Rowling aloitti Harry Pottereiden kirjoittamisen. Syy kahvilassa istumiseen oli tarve säästää kodinlämmityskuluissa. 
Mainio paikka, josta sai kohtuuhinnalla lämpöisen ruuan, teen ja kakkupalan.

Joku oli keksinyt kirjoittaa kirjailijalle vessan seinään kiitoksen ja muutama muu oli pitänyt sitä hyvänä ideana. Jännästi jätimme myös oman merkintämme visiitistä.

Hetkeä ennen lähtöä tuli vielä random kaupasta vastaan suomalaista tuotantoa. 


Mutta kaunis kaupunki on Edinburgh. 
Visiittimme oli varsin pikainen ja nähtävää jäi vielä vaikka kuinka paljon.

<3 Iida

Lumihuippuisia vuoria etsimässä.

Viikko takaperin 12.3. lähdimme seikkailemaan autolla kohti Cairngormsin kansallispuistoa.

Ensimmäinen tavoite oli selvitä lentokentälle autovuokraamoon, toinen vuokraamosta pois 

ja kolmas muistaa pysyä vasemmalla kaistalla. 

Riku oli se urhea, joka ajoi ja me Venlan kanssa hoidimme vasemmasta kaistasta muistuttamisen. Senkin suurimmaksi osaksi ehkä oman mielenrauhamme vuoksi. Turvallisesti pysyttiin koko matka vasemmalla.

Ketähän meistä jänskätti eniten?

Tälläinen upeus avautui silmien eteen reilun vartin matkan jälkeen Aberdeenin lentokentältä.

Kun olimme selvinneet matkaan oli suunnitelmissa ajella ensin Ballateriin ja jatkaa sieltä vielä matkaa syvemmälle kansallispuistoon Braemariin, jota autovuokraamomies erityisesti kehui.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Ballater. Idyllinen pieni kaupunki.

Vihaiset linnut pesivät myös näillä leveysasteilla.

Ensimmäinen lounas.

Kyllä kelepasi näissä maisemissa herkutella.

Ballaterin jälkeen radiosta kuului vain klassista musiikkia ja vuoret olivat yhä lähempänä. Braemar oli samanmoinen kaupunki kuin Ballater: vuorten ympäröimä, vaeltajien lähtöpiste. 

Gordon's Tea Room Braemarin keskustassa: ihana ja kodikas paikka,
 josta sai kohtuu hinnalla lämpöisen ruuan ja kakkupalan.

Toinen lounas.

Ensimmäinen jälkiruoka: punajuurisuklaakakku. Villi, mutta herkullinen.

Täyttä vatsaa oli hyvä lähteä sulattelemaan kiipeämällä läheisen vuorennyppylän päälle. Polku oli opasteiden mukaan mutainen ja täynnä liukkaita kiviä, mutta saimme kävellä metsän siimeksessä ja pitkin kuivaa havunneulasten täyttämää polkua.

HUIPULLA!

Kiivetessämme ylös vastaantullut skotti totesi alasmenon olevan huomattavasti helpompaa. Oikeassa oli.

Matkamuistomyymälän täti kehotti meitä käymään 6 mailin päässä sijaitsevalla laskettelukeskuksella. 

Siellähän se ja rinteetkin olivat yhä avoinna.

Kuva, joka otettin muutaman sekunnin varoitusajalla.

Kaunis ja kiireetön päivä. 

Näitä lisää!

Kiitos Venla ja Riku tästä seikkailusta!

<3Iida

Polku meren rannalla ja ystäviä kylässä.

Viime viikko vierähti ystävien seurassa, joten tässä osa yksi tuolta viikolta.

Sunnuntaina 9.3. siis hyppäsimme vaihtariporukalla bussiin ja matkasimme vajaan tunteroisen Aberdeenista pohjoiseen Cruden Bayhin. Sieltä alkoi mainio pieni vaelluspolku, jota seurasimme pitkin meren rantaa muutamia tunteja. 

Suurempi polku kaventui alun jälkeen kinttupoluksi. Mutta ah ihanat vaelluskengät<3

Vaellusreitin varrella vastaan tuli myös vanha raunio.

Tämä oli opasteiden mukaan yksi Skotlannin dramaattisimmista näyistä. Ei ihan käynyt mielessä mennä uimaan.

Onnelliset, väsyneet ja tuulenpieksämät vaeltajat.

Maaseutu

Kyllä muuten väsytti jälkeenpäin. Samana iltana sain vielä ystäviä kylään: 

Venlan Suomesta ja Rikun Englannin työmarkkinoilta. 

Hyvin mahtui.

Koska avaimia soluasuntooni oli vain yksi ja meikäläisellä oli myös läsnäolovelvolliset opinnot hoidettavana diilailimme päivän kerrallaan, mitä teemme yhdessä ja milloin Venla ja Riku seikkailevat kaksin. 

Keskiviikkona kontaktiopetuksettomana päivänä (LOMALOMA!) kontaktiopetuksettomana päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Aberdeenin länsipuolella sijaitsevaa Cairngormsin kansallispuistoa (http://cairngorms.co.uk/).

Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla, koska kuvien karsinta on vaiheessa. :)

Iida

Kuukausi.

Oho. 

Niin on kuukausi jo kerennyt vierähtää muilla mailla. Kauhian nopiasti! Kuukauden täyttymistä oli hyvä viettää International Societyn (Kansainvälinen yhteisö) retkellä Stirlingiin. 

Aluksi pysähdyimme William Wallacen muistomerkillä. 

T o d e l l a  tärkeä herra, koska muistomerkilläkin on kokoa.

Toinen vierailukohde oli Stirlingin linna. 

Kyseessä on yksi suurimmista ja tärkeimmistä linnoista  Skotlannissa sekä historiallisesti että arkkitehtuurisesti. Joitain skotlantilaisia kuninkaita ja kuningattariakin on kruunattu Stirlingissä.

Viisaat miehet ovat rakentaneet linnan kalliolle ja vieläpä korkealle sellaiselle.

Valtaistuinsali.

En riddare ruotsiksi.

"He who holds Stirling hold Scotland."
(suom. Joka pitää hallussaan Stirlingiä, pitää hallussaan Skotlantia.)

Linnaa ympäröi pieni ja mielenkiintoinen kaupunki.

Säkkipillin olisi kuulemma saanut 20punnalla. 

Stirlingin vanha silta on toiminut näyttämönä Skotlannin ja Englannin sodassa 1297,
jossa William Wallace sai mainetta ja kunniaa.

Kevät!

Kuukausi on kerennyt tuomaan mukanaan myös pieniä stressinpoikasia opinnoista: nyt on takana kaksi liikuntatieteen koetta ja yksi ruotsin koe. Asiat eivät sinänsä ole vaikeita kummassakaan, mutta kieli tuo omat rajoituksensa. Liikuntatieteen kokeessa on esimerkiksi 20 monivalintakysymystä ja 20minuuttia aikaa vastata. Koe mittaa pikkuseikkojen ulkoaopettelua ja hienojen sanakiemuroiden ymmärtämistä. 

Varsin rentouttava opiskelupaikka löytyy kirjaston ylimmästä kerroksesta: hiljaisuus, pehmeät tuolit ja näkymä yli kampuksen ja vanhan Aberdeenin merelle. Ah!

Jos ei täällä ruotsi jää päähän niin ei sitten missään.

Kuluneena viikonloppuna myös hoksasin, mitä eniten kaipaan Suomesta. Ei, se ei ole ruisleipä tai maito kotona (toisaalta mmm maito mmm) vaan MARJAT! 

Ah kun saisin laittaa aamupuuron tai jogurtin päälle mansikkahilloa tai kokonaisia mustikoita! 

Löysin kyllä chileläisiä pensasmustikoita ensihätään, mutta ei se ole sama asia.

Siksi ihmiset: SYÖKÄÄ MARJOJA! Munkin edestä!

Viikon päästä bussi tuo Venlan ja Rikun käymään. 

Jos joku vielä muistaa mun ja Paanasen spurguilut Kortepohjassa vuosi sitten, niin meininki täällä on lähes sama. Paitsi että mulla on enemmän huonekaluja. Varautukaa siis siihen oi saapuvat ystävät :D

-Iida